Sekavaa paskaa, vol 2

Alkuun on ilmeisesti parempi selittää vielä Sekavaa paskaa osion tarkoitusperä. Tämän otsikon alle joku meistä (yleensä minä, Teemu) kirjoittaa jotain "sekavaa paskaa". Koska tänne sivuille ei voi kokoajan tulla uusia videopätkiä ja muita hässäkköjä, on sivua täytettävä tälläisin säälittävin keinoin. Sekavaa paskaa palsta ilmestyy näin alkuun ainakin kaksi kertaa viikossa.

Tämän kirjoitusvimman minulle aiheutti tylsyys. Niinsanottu sunnuntaivitutus. Se on kaikilla aina. Sunnuntait ovat suunnattoman tylsiä päiviä, kaikilla. Ei voi tehdä mitään jännää, koska maanantai on ovella. Koneella olo ei kiinnosta, television katselu ei kiinnosta, mikään ei kiinnosta. Sunnuntain tylsyys siis perustuu siihen, ettei mikään kiinnosta. Ja niitä asioita, mitkä kiinnostaa, ei voi tehdä.

Tänä sunnuntaina on ollut taas todellä tylsää. Tylsyyttä on lieventänyt hieman L-koodin ensimmäisen tuotantokauden DVD-boksi, jonka Heini (kiitos) minulle ystävällisesti lainasi. Tänä vuonna minulla ei kuitenkaan ole ollut vieläkänä yhtään mielenkiintoista sunnuntaita. Ja tämänpäiväinen oli jo vuoden 12. sunnuntai. Se kertoo omaa kieltään siitä, miten onnettomia sunnuntai päivät ovat.

Toistaiseksi mielenkiintoisin sunnuntai oli ehdottomasti viime sunnuntai. Siitä mielenkiintoisemman teki se, että kävin mummulassa. Miettikää. Kyllä on huonosti asiat, jos ilahtuu siitä, että pääsee mummulaan.

Joka ikinen sunnuntai tähän mennessä on pilannu viikkoni. Hyvin alkaneen viikon, joka loppuu yhden päivän helvettiin. Joka sunnuntai koitan rämpyttää kitaraa, soittaa viulua, pianoa ja bassoa, mutta mikään ei onnistu. Nekään ei kiinnosta.

Uskon, että moni yhtyy tähän tunteeseen. Sunnuntai on paska päivä. Paskempi kuin maanantai.

Menen nyt kahville, vastatkaapa uuteen kyselyyn.